Mäyräkoira on pienikokoinen koirarotu, joka on tunnettu lyhyistä jaloistaan ja pitkästä selästään. Mäyräkoiran nimi peilaa sitä, että rodun alkuperäinen jalostustarkoitus on ollut mäyräjahti. Rotu on jalostettu Saksassa 1700-luvulla. Mäyräkoiran lyhyet jalat johtuvat perinnöllisestä mutaatiotekijästä, joka estää sikiövaiheessa jalkojen luiden kasvun niiden täyteen pituuteen. Mäyräkoirat voidaan jakaa useaan eri kategoriaan niiden eri ominaisuuksien vuoksi. Rinnanympäryksen avulla ne voidaan lajitella kaniini-, kääpiö- ja normaalikokoisiin mäyräkoiriin ja karvatyypin mukaan taas lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvaisiin mäyräkoiriin. Tyypillisimpiä värityksiä mäyräkoiralle ovat ruskea, riista, punainen ja musta. Harmillinen vitsaus mäyräkoirilla on rodulle tyypillinen sairaus, josta käytetään nimeä mäyräkoirahalvaus. Käyttötarkoituksia näille koirille on itseasiassa useampia; niitä käytetään niin seurakoirina, ajokoirina kuin metsästyskoirina. Mäyräkoirat soveltuvat mainiosti perhekoiraksi, mutta matalan kokonsa vuoksi ne ovat erinomaisia varsinkin luolametsästyksessä. Mäyräkoirat voivat metsästää jopa supikoiria ja kettuja.
Yleensä mäyräkoirat ovat luonteeltaan hyvin tasapainoisia ja ystävällisiä koiria. N
e ovat leikkisiä ja hyvin itsepäisiä, sillä saavutettuja etujaan ne eivät suostu luovuttamaan. Itsepäisyys ja toisinaan esiintyvä tottelemattomuus johtuvat siitä, että lajin ominaisuuksiin kuuluu itsenäinen toiminta luolissa metsästyksen aikana. Omistajaansa kohtaan mäyräkoirat ovat usein hyvin suojelevia, kun taas metsästyskoirina ne ovat hyvin ketteriä ja intohimoisia. Mäyräkoirilla on jopa koirien asteikolla erityisen hyvin kehittynyt hajuaisti. Mäyräkoirilla kiellettyjä piirteitä ovat aggressiivisuus sekä arkuus ja vihaisuus.
Mäyräkoiran mataluus johtuu sille jalostetusta ruston kasvuhäiriöstä eli niin sanotusta matalajalkaisuudesta. Matalajalkaisuus on rodun ominaispiirre, mutta altistaa valitettavasti koirat selkärangan välilevytyrälle eli niin sanotulle mäyräkoirahalvaukselle. Tätä sairautta esiintyy mäyräkoirista peräti lähes viidennellä ja joidenkin lähteiden mukaan noin 19 %. Sairaus oireilee muun muassa kovana selkäkipuna ja saattaa pahimmillaan johtaa jopa takaraajojen halvaantumiseen. Kipu voi näkyä esimerkiksi koiran haluttomuutena kulkea portaissa tai hyppiä, selkä mutkalla seisomisessa tai itkuna syliin otettaessa. Pahimmissa tapauksissa sairautta joudutaan hoitamaan leikkauksella, mutta useimmiten siitä selvitään lepohoidolla.
