Samojedinkoira eli tuttavallisemmin pelkkä samojedi kuuluu arktisiin pystykorvaisiin koirarotuihin. Samojedinkoira soveltuu hyvin niin reki- kuin seurakoiraksikin. Rodun silmät ja sen ylöspäin vetäytynyt suu ovat syitä rodun hymyilevältä näyttävälle ominaispiirteelle eli niin sanotulle samojedinhymylle. Samojedinkoira eroaa ominaisuuksiltaan varsin paljon muista arktisista pystykorvaisista roduista, joita ovat muuan muassa siperinhusky, grönlanninkoira ja alaskanmalamuutti.
Samojedit ovat keskikokoisia koiria ja väriltään valkoisia. Säkäkorkeudeltaan niiden odotetaan olevan 53-57 senttimetriä, mutta kolmen senttimetrin heitto kumpaan tahansa suuntaan on sallittavaa. Samojedin mittasuhteet ovat suunnilleen neliömäiset. Samojedien liikkeissä on nähtävissä niin voimaa kuin kestävyyttäkin, sillä alun perin nämä koirat on kehitetty työntekoon. Näyttelyissä rodun ryhmä on numero 5.
Samojedilla on kaksinkertainen turkki, jonka väri on joko kerman- tai puhtaanvalkoinen. Väri saattaa olla myös pohjaväriltään valkoinen joillakin keksinvärisillä alueilla, mutta se ei saisi olla koskaan väriltään vaaleanruskea tai siihen taittava sävy. Samojedin turkki on kaksinkertaisuutensa johdosta hyvin runsas ja vaatii omistajalta jonkin verran hoitoa. Laadusta riippuen turkki täytyy harjata perinpohjin kahdesta neljään kertaa kuukaudessa. Turkkia ei kuitenkaan tarvitse pestä kuin parisen kertaa vuodessa ja turkki on kuivattava näiden kertojen jälkeen perin pohjin, jotta ikäviltä iho-ongelmilta vältyttäisiin. Vaikka turkki vaatiikin jonkin verran säännöllistä hoitoa, ei hoito varsinaisesti vaadi erikoisosaamista. Ilman säännöllistä harjaamista ja pesua turkki kuitenkin muuttuu haisevaksi ja takkuiseksi ja erityisesti karvanlähdön aikaan samojedin turkin huolto nousee erityisen tärkeäksi.
Luonteeltaan samojedi on erittäin ihmisrakas ja seurallinen koira, jolla on voimakas laumaan kuulumisen tarve. Samojedi on hyvin sosiaalinen ja se tulee mainiosti toimeen jopa samaa sukupuolta edustavien lajitovereidensa kanssa. Koira sopii mainiosti myöskin lapsiperheisiin, vaikkakaan sitä ei voimakkuudensa takia voida jättää pelkästään lasten vastuulle. Samojedinkoirilla on taipuvaisuutta itsepäisyyteen, mikä on tosin kitkettävissä hyvällä koulutuksella ja tarpeeksi vahvalla motivoinnilla. Luonteenpiirteet saattavat kuitenkin vaihdella suuresti yksilöittäin. Samojedit ovat erittäin aktiivisia ja siksi nämä koirat tarvitsevat runsaasti aktivoimista ja liikuntaa.
Samojedi on erittäin vanha rotu, jonka juuret yltävät aina Siperian paimentolaiskansojen koiriin saakka. Siperiasta kumpuaa myös rodun nimi, sillä uralilaisia kieliä puhuvia kansoja kutsutaan
samojedeiksi. Samojedikansat käyttivät koiria apunaan niin metsästykseen kuin rekien vetämiseen ja paimennukseen. Tämä kansa oli erittäin kiintynyt koiriinsa ja siksi samojedinkoirat otettiinkin ihmiseen mukaan kaikkialle.
1800-luvun lopulla Englannista kotoisin oleva eläintieteilijä E. K. Scott asusti samojediheimojen parissa tutkimusmatkansa aikana ja toi Englantiin palatessaan mukanaan yhden ruskean pennun. Myöhemmin hän hankki itselleen Siperiasta toisen kermanvärisen pennun sekä kolmannen lumenvalkoisen pennun. Nykyinen samojedinkoira onkin jalostettu näistä koirista sekä muutamasta muusta koirasta lähestulkoon täydellisen lumenvalkoiseksi. Samojedin rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa 1900-luvun alussa.
Nykyisin näitä koiria löytyy ympäri maailmaa ja ne ovat sopeutuneet lämpimiinkin maihin. Samojedinkoirat ovat suhteellisen suosittuja seura- ja näyttelykoiria kaikkialla.
