Alkujaan Skotlannista kotoisin oleva yorkshirenterrieri on pitkäkarvainen kääpiöterrierikoiriin kuuluva rotu. Se jalostettiin 1800-luvun aikoihin rotanpyytäjäksi, vaikka omaksi roduksi yorkshirenterrieri tunnustettiin kylläkin vasta vuosisadan loppupuolella. Yorkshirenterrieri sai alkunsa, kun useita pieniä terrierikoiria risteytettiin keskenään. Kantarotujen uskotaan olleen ainakin Yorkshiren alueella rodun syntyaikaan hyvin suosittu watersidenterrieri, jolla on useita yhteneviä piirteitä yorkshirenterrierin kanssa esimerkisi karvan ja värityksen osalta. Tämän lisäksi myös skyenterrierin uskotaan olevan osa yorkshirenterrierin perimää. Nykyisenkaltaisen yorkshirenterrierien jalostukseen on käytetty lisäksi perhoskoiria ja maltankoiria.
Yorkshirenterrieriä peittää pitkä ja silkkinen karvapeite, joka leviää hulmuavana suorana viittana aina maahan saakka
. Yleisilme on hyvin ryhdikäs ja terrierimäinen. Yorkshirenterrierin rungon pituus on korkeutta jonkin verran pidempi. Säkäkorkeutta ei rodulla ole kuin 20 senttimetriä ja ihannepaino on puolentoista kilon ja kolmen kilon välissä. Tämä tekeekin siitä maailman toiseksi pienimmän koirarodun heti chihuahuan jälkeen. Pitkä turkki on aluskarvatonta ja väritykseltään kullanruskeaa ja teräksensinistä. Yorkshirenterrieriä tapaa usein myös aivan lyhyeksi ajeltuna.
Yorkshirenterrieri on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja luotettava koira, joka sopii erinomaisesti seurakoiraksi perheeseen. Ne ovat valppaita, älykkäitä, tasapainoisia sekä vilkkaita koiria ja joskus uhkarohkeutta löytyy tästä rodusta jopa niinkin paljon, että niistä käytetään nimitystä suuri koira pienen koiran ruumiissa. Terrierille tyypillinen itsepäisyys saattaa aiheuttaa myös sen, että yorkshirenterrierin kouluttaminen saattaa olla hankalaa.
