Itäsiperianlaika

Venäjän Siperiasta kotoisin oleva itäsiperianlaika (venäjäksi восточносибирская лайка eli vostotšnosibirskaja laika) on Venäjällä metsästystä varten jalostettu pystykorvainen rotu. Itäsiperianlaika on Suomessa laikoista suosituin.

Itäsiperianlaikan tarkoitus on aina ollut toimia apuna metsästyksessä ja jalostuksessakin ollaan keskitytty juuri näiden ominaisuuksien vahvistamiseen. Itäsiperianlaika on alun perin kotoisin Itä-Siperian alueen vuoristoiselta taiga-alueelta, missä sen käyttötarkoitus oli kaiken riistan metsästyskoira. Itäsiperianlaikaa on käytetty muun muassa hirvien, karhujen, metsäkanalintujen, vesilintujen ja turkisriistan metsästykseen.

Itäsiperianlaika on alun perin jalostuksen tulos viidestä eri kenttätyypistä. Päätyyppeinä ovat evenki ja irkutsk, ja muita jalostukseen käytettyjä kantatyyppejä ovat olleet jakutia, tofolar sekä amur. Nämä tyypit jakautuvat alueittain ja niiden ulkonäössä on eroavaisuuksia. Evenki-tyypillä on suurin rooli itäsiperianlaikan jalostuksessa ja pohjoismaiset kantakoirat ovat suurimmaksi osaksi evenki-tyyppisiä. Evenki-laikat ovat suuria, voimakkaita ja pitkäjalkaisia. Väriltään ne voivat olla valkoisia, valkoharmaita sekä valkomustan tai harmaan laikullisia. Toinen yhtä tärkeä jalostustyyppi on irkutsk, joka on voimakas ja jopa hieman raskas keskikokoinen tyyppi. Irkutsk on yleensä musta tai mustaruskea pienillä valkoisilla laikuilla varustettuna. Muut edellä mainitut tyypit ovat sulautuneet päätyyppeihin ja niillä on itäsiperianlaikan jalostuksessa pienempi merkitys. Urospuolisen itäsiperianlaikan säkäkorkeus on noin 55-64 senttimetriä, kun taas nartuilla vastaava säkäkorkeus on 51-60 senttimetriä.

Itäsiperianlaika rantautui Suomeen 70-80 -lukujen aikana, jolloin koiria käytettiin vain tietylle riistan metsästykseen, mikä taas aiheutti sen, että itäsiperianlaikan oli vaikea vakiinnuttaa paikkansa maassa ja vakuuttaa metsästäjät taidoistaan. Tämän jälkeen rodun suosio on kuitenkin tehnyt selvää nousua.

Yleisvaikutelmaltaan ja rakenteeltaan itäsiperianlaika on hyvin voimakas. Sen luusto on voimakas ja lihakset kehittyneitä. Runko on pituudeltaan hieman pidempi korkeuteen verrattuna. Kiilanmuotoinen pää on kalloltaan leveä ja koiran huulet ovat hyvin tiiviit ja kuivahkot. Silmien väri on tumma. Korvat ovat pystyssä ja lanneosa on lihaksikas ja hieman kaarteella. Rintakehä on leveä, lihaksikkaan oloinen ja syvähkö. Häntä on joko kiertynyt tai lepää sirpinmuotoisena lanteella tai reidellä ja ojennetussa tilassa sen tulisi ulottua kintereisiin saakka. Eturaajat ovat puolikasta säkäkorkeutta pidempiä. Lapojen ja olkavarsien välinen kulma on jopa sadassa asteessa ja myös takaraajoista löytyy hyvä kulma. Itäsiperianlaikan karva on pitkää ja siinä on pehmeän tiheä pohjavilla. Turkki on tästä huolimatta suhteellisen helppo hoitaa.

Seuraavat värit on itäsiperianlaikalla sallittuja: suola ja pippuri, täplikäs ja pilkullinen sekä valko-, harmaa-, musta-, puna- ja ruskeanvivahteinen. Raajojen pohjavärissä saa olla pieniä pilkkuja. Itäsiperianlaika on toverilajiansa länsisiperianlaikaa karumpi luonteensa puolesta, mutta ihmisiä kohtaan itäsiperianlaika käyttäytyy varsin seurallisesti ja ystävällisesti. Se pitää kovasti myös lapsista ja on kovin leikkisä. Itäsiperianlaika on perheelleen uskollinen koira ja on vaaratilanteessa valmis puolustamaan isäntäänsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *