Irlanninsusikoira, joka englanniksi tunnetaan nimellä Irish Wolfhound, on Irlannista kotoisin oleva, erittäin suurikokoinen vinttikoiriin kuuluva rotu. Irlanninsusikoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut toimia apuna sekä susi- että hirvieläinten metsästyksessä, mutta nykyisin koiraa jalostetaan lähinnä seurakoiraksi.
Irlanninsusikoira on tanskandoggin ohella maailman korkein ja suurin koirarotu. Se ei kuitenkaan ole ruumiinrakenteeltaan yhtä raskas ja massiivinen kuin veljensä tanskandoggi. Uroksille vähimmäiskorkeutena pidetään 79 senttimetriä, vaikkakin niiden keskimääräistä säkäkorkeutta on yritetty nostaa 81–86 senttiin. Nartuilla vähimmäiskorkeus puolestaan on 71 senttimetriä. Urosten vähimmäispainona pidetään 54,5 kiloa, kun taas narttujen painon olisi hyvä olla noin 40,5 kilon alueella. Rodun karvapeite on tuntumaltaan melko karkeaa ja väriltään harmaa, puhtaanvalkoinen, brindle, musta, punainen, fawn tai mikä taha
nsa skotlanninhirvikoirallakin sallittu värimuunnos. Rotu on luonteeltaan lempeä ja rauhaisa ja tämän vuoksi irlanninsusikoira soveltuu hyvin esimerkiksi lapsiperheeseen.
Irlanninsusikoiran varhaisina esi-isinä pidetään kelttienvinttikoiria, jotka saapuivat kelttien mukana Eurooppaan kauan aikaa sitten, jo pitkään ennen ajanlaskumme alkua. Tällainen kantamuoto tunnettiin jo esimerkiksi muinaisessa Roomassa. Rodun kotimaassa Irlannissa irlanninsusikoirat olivat hyvin suosittuja kotieläimiä jo varhain 1000- ja 1500-luvuilla.
Irlanninsusikoirat ovat rotuna suhteellisen terveitä jättiläiskoostaan huolimatta. Yleisimpiä ennenaikaisen poismenon aiheuttajia ovat syövät ja sydänongelmat, jotka ovat usein periytyviä. Myös kasvuhäiriöt ovat mahdollisia, joskin ne ovat ehkäistävissä hyvällä hoidolla, kuten terveellisellä ja tasapainoisella ruokavaliolla sekä runsaalla liikunnalla.
